младописьменный подкорпус
художественные тексты
Verez tullei, (2014), с. 48-54; Rürik Lonin
Verhal mal
(Muštosed pagoho lähtnuzid rahvast)
Polina L’ovkinan (Sidorovan) muštosišpei, om rodnuze Mägel. Nügud’ eläb Šuutarves.
Kanz miil oli suur’. Kanzas oli kuz’ last. Vodel 1941 kezal, konz finnad tul’d’he miide male, mö kerazimįi lähtta. Bat’ oli kommunist. Kanz, kus ol’d’he kommunistad, evakuiruidihe ezmäiččid. Vot i pidi lähtta teramba. Mö läksim höbol. Telegas ištihe lapsed 5-10 vott. Rindal hiideke ištįi mam kohtunke. Evakuacijas hän rodi niičukaižen vodel 1941 redukul. Mö ajim Vologdan oblastihe. Tulim posadaha Rubež-Kovžinskijan rajonaha. Posadas oli d’o äi evakuiruitud. Posadlaižed ii tahteltud pästta miid elämaha ičeze pertihe. Ii tahteltud pästta daže öks. Äjak-se päiväd mö elim kil’betiš. Teravas langen’ lumi. I miile sanutihe, mise pidab ajada edemba. Sömad oli väha, ii olnu kus pestaste, i dorogas mö täidįim. Kus mö siižimįi, miile anttihe lujas pened paikad liibad. Konz tulim sijale kolhozaha ”Uz’ put’”, zavodim vaumitada ičelemoi kodisijan.
Bat’ radįi pečnikan lesozavodal. Händast ii ottud voinale, oli rezervas, sikš mise hän oli agronom. Kolhozaha händast uugotet’he predsedatel’an sijale.
Školas zavodihe ezmäine openduzvoz’ voinan aigan. Minä kävelin školha 15 kilometrad kodišpei posadaha Rubež, kus miid ei amu vel vasttihe ii lujas hivin. Elin internatas. Praznikoile i vįhodnįile tuleskelin kodihe. Vodel 1942 kezakul miide kanzas oli suur’ gor’a. Kol’ mam. Hän ii vįinu priimda ningomad vestid läbi henges, mise miide sizaren Annan riktihe frontal. Händast riktihe Karel’skijan frontal ”Petrovskii jam”- sijas. Siid-žo oli i gospital’. Finnįiden deversionnįi otr’ad pimedas zahvati gospitalin. Gospital’ oli puuttud ühtes ranituzideke, a radnikįid, 25 mest, kus oli miide An’a, riktihe. Necin vestin mö polučim ühtes kird’aiženke redakcijaspei ”Polevaja počta”. Redaktor Čippijev uugot’ kird’aižen ühtes gazetanke, kudambes oli kird’utadud necin tragedijan polhe.
An’an ottihe armijaha kut medrabotnikan. Voinhassei hän radįi bol’nicas Präžas. Hän lopi medicinskijan učiliščan Petroskoiš. Vel äjan vozid gor’a ii pästnu miide kanzad, a roukan maman rikįi kerdalaz...
Siid, keda riktihe möhemba, udes pan’d’he maha bratskijaha koumaha Segežas, i obeliskal oli sizaren nimi. Bat’al miid däi kuden. Kut oli bat’ale spravdaze miideke, ku hänel ičelaze ol’d’he holed rados, i hänel oli äi tošt radod. Elo oli düged. Vilu i näl’g. Liiban, kudamban anttihe päiväks, mö siim ühtel kerdal. Kolhozaspei nimida ii anttud, kolhoz oli bednįi. Tanhal oli äjak-se lehmad, a kon’ušn’al ii olnu i kümned höbod. Ii olnu mil živatįid sötta. Höbod aig aigaspei sdohnitihe. Siid-žo riktihe lihäle, doidįi i miile mida-ni. A konz tuli keza, kut sanutaze, ka siim, mida kazvįi mecas. Kerazim obatkįid, senid da mardid, keitim supan ščavelišpei da šehliškoišpei. A süguzel oleskel’ ičeze kartofin da kapust. Kapustan lehtesed solazim tal’veks. Mina abutin bat’ale rata fermal. Priimin maidod, pezin vädrod, lüpsiragended i posudan fermal. Necin radon tegin homesel i ehtal.
Viluspei i näl’gaspei kol’dihe minun däd’, töt i üks’ sizarišpei. Däl’ges školan lopindad vodel 1944 mö läksim Vįtegraha. Voi d’o ajada Šuutarvehe, no miid ii pästtud, sikš mise kaiktäli ol’d’he minad. Mö läksim Čerepovcaha. Siga mina radįin ščetovodan, a bat’ radįi pečnikan. Päival mina radįin, a ehtal openzimįi medrabotnikoiden da kazvatajiden kursįil.
Produktįideke oli düged, kut edel-ki. Hvatim näl’gad. Mida oli hiväd sädįišpei kodiš, ka vajehtim sömale. Samvaras anttihe buhankon liibad, no mö kaičim samvaran i toim tagaze kodihe. Čerepovcas mö elim kaks’ vott, i vaiše vilikul vodel 1946 mö perdimįi ičeze male.
Tatjana Kisel’ovan (Nikonovan) muštosišpei.
Mina olen rodnuze vodel 1927 posadas Verhovje. Vodespei 1930 vodhessai 1941 miide kanz eli Murmanskas. Konz zavodihe voin, mili oli 14 vott. Muštan, konz lujas bombdihe lidnįid, i mö lapsidike sambuskelim bombid, kudambad langetihe pertide päle nemeckijiš samol’otįišpei. Nemcad tahteltihe otta Belomorkanalan i teravaidešti proitta Moskvanno. Lidnan elajid siid-žo evakuiruitihe. Bat’an ottihe frontale, a mö vaise ehtim ajada pojezdal Petrozavodskahassai. Tulim mö vodel 1941 2. päival süguz’kud. No i siid ol’d’he d’o vozdušnįjad trevogad. Ajim Šuutarvehe rodn’anno. Elim sigä 24 pävad. Mam radįi lapside kodiš, kudamb oli tehtud bežencįide täht. Süguz’kun lopus mö ühtes lapside kodinke läksim evakuacijaha baržal Onegad möto. Protivnikan voiskad ol’d’he d’o rindal Šuutarvenke.
Sijahassei mö doberimįi kun. Laptas Süvärenke baržas tegihe riig, trümha putįi vezi. Süvären pristanil miid ištutet’he toižele baržale. Dumeim, mise miid vödaze lämihe sijihe, a konz tulim sijale, ka nägištim, mise d’ogi oli kül’mnu. Nägištim i vilud, i näl’gad.
Mamal miid oli nel’l’. Mina olin kaikid vanhemb. Ühtele sizarele oli 11 vott, toižele – 3 kud. A penele vellele ii olnu vel vot-ki. Kandišim händast käzil, odejalos. No embįited beregįitta, hän kol’. Baržal magazim narįil, ii olnu lämad sijad. Kerdan päivas siižįm. Randal tegim lämįin i koje-midagi kiitim. Pidi sötta lapsid lapside kodišpei.
Barž, kudamb mäni edel miid, uppon’ rindal Kaleigenke. Baržaha puutįi bomb. Mii-de barž tuli sijahassai. Šuutarvespei mö läksim süguz’kun 24. päival i ajim koumel baržal. Ken koleskel’, a nece ol’d’he lapsed, panim maha stojankįide aigan.
Tod’he miid Kazanka-posadaha Permskijan oblastihe. Zavodim eläda kulus cerkvas. Kaik nel’l’ vott evakuacijas mö elim suurel kanzal Gorbočovįideke susedposadaspei, Mägelpäi. Hiil kanzas oli koume prihašt.
Sigä mina openzimįi 6.-7. klassįiš. Abuteskelin tehta mamale kolhozan radoid, mise sötta kanzan. Lopin seičemenden klassan i läksin opendamhas Ohansk-lidnha pedučiliščaha (18 kilometrad). Elin internatas, lebupäivil d’ougįi tuleskelin kodihe. Kezal pimedahassei radįin kolhozan püudįil. Eläda oli lujas löulen’, oli näl’g, no tal’vel openzimįi, a kezal radįin. A möhasüguzehessei mö kerazim düvide pähuded, mise sdaida prijomnįjale punktale kolhozha.
Vodel 1942 polučim bat’an pohoronkan. Voikim, voikim, a eläda kut-se pidab da vel pidab kazvatada penid lapsid. Mam radįi povaran detsadus. Elim i varastim, konz elo smeniže parembaha. Äjak oli ihastust, konz tedištim, mise Petrozavodsk sai valdan. Vodel 1945 semendkus tovarnįjas vagonas mö ühtes Gorbačivįideke läksim kodihe. Tulim Šuutarvehe. Pert’ siižįi, no oli pal’l’az. Midä voi otta, kaik oli ottud.
Necikš aigaks mina ehtin lopta kaks’ kursad. Necen azzjan tedišti Šuutarven školan pämez’ Nikolai Zaharovič R’abkov. Hän predloži minei rata Kušleg-posadan školas. No mina otkažimįi. Mili oli vaise 18 vott, i mina en tenu eskai, kus om nece posad. Neciš mili ii anttut kartaižid sömale i uugotet’he lesozakotovkįile. Azzj lopihe sel, mise mina läksin opeta lapsid Matvejan Sel’gaha. Möhemba tedištin, mise Kušleg nece om venäposad. Vodehessei 1940 posad oli Piterin oblastiš. Elo siga oli düged. Ii olnu dorogįid. Möhemba d’o nece posad oli Šuutarven rajonas. A mina kaiken radįin Matvejan Sel’gan školas.
A nügud’ tahtoižin starinoita bat’an polhe.
Kaskez-külän taga, minun armhas posadas, om üks’ sija, kudamban tetaze kaik posadlaižed. Siga mänob dorog: Petrozavodsk – Süvär’. Sijan kuctaze ”Kiitaš”. Sija, kus prostihe ičeze poigidike i ičhižidike, kudambad lähttihe pit’kale službale armijaha. Siid-žo niiččed sattihe ičeze armhid i voiktihe.
Sattihe i sejid, kudambad lähttihe zarabotkįile verhihe maihe. Sigä minun mam satįi bat’an edel voinad. Hän kerazihe pit’kha matkaha. Sel aigal hän radįi kamenot’osan gabbro-diabazan razrabotkįil, i hänel läks’ mitte-se konflikt administracijanke. I sikš bat’ale pidi miččele-se aigale lähtta posadaspei. En teda, mi käski bat’an muga tehta, vaise tedan, mise razrabotkįil disciplin oli lujas kova. Void’he hiitta radospei, ku sina möhastįid radole vai sina ed teda iče-ki, miš. Kut sanutaze, batogal om kaks’ agd’ad. Necen täht voi olda muga-ki, mise teravalaze ii däiniž radnikįid, ken tezi ičeze radon lujas hivin.
A minun bat’ nikonz ii möhastunu radole, ii olnu progulščikan-ki. Edel voinad hän läks’ Petrozavodskaha, mise lüuta radon, sada fateran, a däl’ges toda i miid lidnha. Hän zavodi rata vojinskijas častiš, kacįi höbįid. Nece čast’ oli lidnan rüunal. Teravas zavodihe voin. Frontale händast ii ottud, sikš mise hänele oli d’o enamba 50 vott. Konz mö tedištim, mise lidnan bomptaze, mam läks’ bat’anno, mise ühtes dumeita, mida tehta edemba. Mö tulim Petrozavodskaha, lüuzim händast. Mö elim kon’ušn’an čerdakol, a bat’ eli obščežitijas.
Mö iče nägim, kut samol’otoid bomptihe. Mö olim sigä kaks’ öd, a koumandel päival bat’ ištut’ miid ”Urickii”-parahodale, kudamb mäni Kaleigehessei. Mikš-se hän mäni lujas hilläšti. Kuudes časus mäni vaise 80 kilometrad. Bat’ mahni miile kädel pristanišpei, i necišpei aigaspei mö kadotim sidod hänenke. Päliči miččiš-se nedališ protivnikan voiskad zaimd’he Šuutarven i tul’d’he Kaleigehe. Muga mö mamanke i penenke Bor’a-vellenke, kudambale oli kuz’ vott, putuim okkupacijaha. I kaik nene kuume vott mö em sadut nimiččid vestid bat’aspei. Mö vastimįi hänenke vaise, konz miide agd’ oli osvoboditud. Händast tod’he höbol Kaleigen pristanišpei. Hän oli muga hondunu, mise nahodi skeletaha. I hän sanįi: ”Ku vel nedal’ vai toine oliži muga, ka en teda, vasttimoi-ik mö tiidike...”.
A vot hänenke mi tegihe. Hän oli evakuiruitud ičeze vojinskijan častinke Pudožaha. I konz hän radįi častiš, hänele anttihe 700 grammad liibad päivas. Päliči kahtes vodes hän zabolihe. Hän ii vįinu rata, händast uvol’dihe. I hän poluči nügud’ vaise 100 grammad liibad. Mise ii kolda näl’gha, hän sii koditomid kažid da koirid. Mugažno tabazi kronid primankįile i söi hiid. Siloi näl’gaspei koli äi rahvast. Näl’gaspei ristitud langel’tihe irdal, eskai kül’betiš. Voib el’geta, mitte näl’g oli sel aigal, ken däi elämaha Pudožskijas rajonas, ku eskai Blokadnįjas Leningradas ühtele mehele anttihe 125 grammad liibad. Miide bat’, kut äi toižid-ki, kut voi vojii elos i däi eläbaks. Perdihe kodihe. Mö iče elim ii lujas hivin, no mamal sai väged, mise pördutada bat’ad eloho. Päivaspei päivha hän kerazi väged i tervut. Bat’ale teht’he äjak-se erazvuiččid operacijoid, i hän eli vel 20 vott. Rados vojiskijas častiš vodel 1945 hänele ol’d’he anttud medal’ ”Pobedas Germanijan päl”.
Nored min’orad
Konz finnad lähttihe, hö pand’he äi minįid miide agd’as, mise miide voiskile oliiž dügedemb nastupida. Äi minįid oli pandud dorogal Süvär’–Šuutarv’, mugažo püudoil. Mise hiitta minad, Šuutarves ol’d’he tehtud min’orįide kursad. Kursįile män’d’he nored 16-18-voččed, enamb oli niiččid. Zan’atijad män’d’he školas. Kursįil openzihe 100 mest. Kursįide pämez’ oli leitenant Gračov. Kaikutte el’genz’, mida pidanob tehta i mitte nece om düged rad. Kut sanutihe, min’oral om vaise üks’ ošipk.
Kaik, ken openzihe, loptihe kursad hivin. Hiid ougotet’he hiitta minįid. Suur’ min’orįide grupp oli d’agatud zvodįile. Kaikuččes zvodas oli pämez’, otdelenįide pämehed i sanitarad. Ottihe vaise nenid, ken hivin openzihe. Muga ezmäiččen vzvodan pämehen oli Anna Kurganova, otdelenijan – Muza Kurganova i Anna Filatova, medradnikoin ol’d’he Taisia Zaiceva, Tan’a Griškina i toižed.
Kut vaise hö loptihe kursad, muga i zavottihe kävuda necile dügedale radole. Pajatet’he ičeze armhid pajoid Ščorsan da Čapajevan polhe.
Kahtes päiväs 26.-27. kezakud vodel 1944 miide agd’ oli osvobot’t’ud. Nene ol’d’he sap’ornijad častid, kudambile pidi telustada nastupida voiskile. Radod oli lujas äi, rad oli düged i holesine. Pen’ ošipk, i sinei - surm. No nored niiččed i prihad mänd’he varuta ičeze azz’ale. Minale putui 15-vozne Liza Popova Šuutarvespei.
Naku, midä sanui hänen podrušk Jelena Spirkova:
– Homesel pajonke mö läksim hiitta minįid. Nece tegihe Šokšun rindal. Liza mäni minunke i sanub: ”Kut-se hengel om paha. Embįi sel’genzoitta, a südäimes mittese säru om.” A mina hänele sanun: ”Ala holdu, kaik liineb hivin, zavodim hilläšti rata.” Tulim sijale i zavodim rata. Teveres Liza nägišti kehkeran minan. Kut opetihe, muga i tegim. Ezmäks zavodim hiitta mad. A siid vzrįv. Nened minad ol’d’he pahemba kaikid. Šaruižed let’he kaikihe polihe, i üks’ puutįi Lizan päha. Ezmäks hän seižutihe, tegi äjak-se haškud i langen’. Äjak-se minutad oli vel eläb. Mö tegim perev’askan i uugotim händast mašinal lidnha. Sigä hän i kol’. Kaikile oli lujas paha, žal’ oli händast.
Äi oli ningomid slučajid. Möhemba radol minįile putuiba Klava Ščerbakova Kaleigespei i Šura Spirkina Kušlega-posadaspei. Kaks’ kerdad oli putnu minale Val’a Keml’akova (Lebedeva) Rozmegaspei. Rahvaz käveltihe i erašti unohtel’t’he, mise kävudes ičeze madme voib puutta minale. No elo mäni edemba, kodiš pidi kaiken tehta: ajada hougho, kävelta heinäntegole, kerata marjoid, obatkįid da senid, püütta kalad. Minad da snar’adad void’he olda kus puutub. Živatad mugažo puutelted’he minįile. I nored min’orad mest käveltihe i ectihe minįid. Minįile d’o puutįi äi norid, sikš nügud’ hiile pidi vaise lüuta minįid, panda rusked flagaine i ecta toižid. A däl’ges d’o opįtnįjad min’orad flagįid möto hiittihe minįid. Minįid keratihe ühthe sijaha – rovaha vai haudha, a däl’ges teht’he vzrįv. Minįid oli äi. Kaikuččel oli ičeze mehanizm i kakuččenke pidi rata eriži.
Puutta minale voi hot’ kus, siš sijas, eskai kus dumeid, mise minad ii voi olda. Äi minįid oli Kakkarval i püudįil, posadan rindal. Necil sijal radįi An’a Kurganovan vzvod. Ühtel püudol oli lujas äi minįid. Muga ii sanu hiitta kaikid minįid püudolpäi. Sikš oli ottud detonacijan metod. Tähassai necen püudon nimi om ”minnįi”.
Kaks’ vot kevädespei süguzehessei nored min’orad puhtastet’he ičeze man minįišpei. Rad oli lujas düged. Hiil ii olnu ved’ minoiskatelid. Kaikuččel minutal voi puutta minale. Rahvale pidi eläda i kävelta necil mal. Kut voi uugotada norid ningomale dügedale radole?! Ved’ niken ii tenu, pördatįi kodihe vai dät sinna.
Minoisketelid tod’he vaise päliči vodes. A ku kaik oborudovanii oliiž, konz zavottihe rata, ka surmid-ki oliiž vähemba. Konz pani ezmäšt lunt, radod loptihe.
Voin toi rahvale äjan gor’ad. Äi pidi leta uudešti. Nece pidi tehta lujas teravaidešti. Necen täht pidi äi mecmaterialoid. Voi toda Sibirišpäi, no nece oli edahan. A Karjal om rindal. Nored lähttihe lesozagotofkįile. Rad oli düged. Mec sort’he pilįil. Niiččed da akad čaptihe oksid. Rata pidi kahesa i enamba časud. A sömäks oli maid da kartofin. A erašti supal liibad ližaks anttihe. No rahvaz män’d’he, rat’he, kaik vähemba meletad’he patriotizman polhe. Tet’he da el’getihe, mise pidab rata. Nored ka nored: mahttihe rata da aigad veslas mänetada. Mušteltet’he edeližid vozid. Ühten kerdan Zina Vas’kina (Jeršova) muštli: ”Konz Kaskezas hiitim minįid, Nast’a Kabakoval päs oli šuukįine paik. Lendihe döl, paik zavodi šobaita. A hän pöl’gastui, mise nece om min. Hän kidastaškanzi ”vergat!”. Kaik kaks’kümne mest langetihe male. I däl’ges d’o möhemba el’genzim, mise iilä nimittušt minad, a nece šuukįine paik šobaidab. Kaikile oli ilo. Kaik zavottihe nagrda”. Oli vessel, no i tuleskel’d’he mel’he ned, keda d’o iilä miideke, ken om puutnu minįile.
Äjan pahad näht’he nored: voinad i elod däl’ges voinad. Zavottihe rata, konz heile oli vaise vižtoškime vot: ken mecas, ken kolhozas, ken splaval. Ii olnu aigad opetaste. Muštleb Valentina Ščerbakova Kaleigespei: ”Olim nored. Tahtįihe tancįile mända, pajid pajatada podruškįideke. A muštta iilä mida: d’ougįile panda iilä midä, vaise kulud galošid da i ned pidi norįižil sidoda, mise d’ougįišpei ii langetud. Ii olnu mida päle panda. Miš rossadnikale, siš i rahvaze. El’genzim kaiken. Voinan aigan oli paha elo. Kuspei mamįile pidi otta sobid. Kursad lopihe 9. semendkud, praznikan päival. Niiččil oli hivä mel’, mise pästtaze kodihe. No vojenkom sanįi, mise vel om äi radoid. Pidab küntta i semeta püudod, a minad vel venutaze mas. I mö läksim püudole ecmaha minįid”. Valentina Ščerbakova oli min’orįide komandas. Zavottihe ecta minįid kolhozan püudoil Kakkarval. Ezmäižel-žo päiväl puutįi minale Klava Ščerbakova. Händast vöd’he Kaleigen bol’nicha. Möhemba sigä hän koli. Voiktihe, a homesel möst pidi rata. Ku päivas nimida ii tehnus pahad, nece oli suur’ oza. Sel aigal Kakkarv oli suur’ posad. Niiččed eletihe erazvuiččiš pertiš.
Necil radol oli i Valentina F’odorova Kaskezaspei. Mö openzimoi ühtes klassas finskijas školas i ištįim ühten partan taga. Hän radįi kaks’ vott püudoil, eci minįid i däi eläb.
A nügud’ muštleb Šuutarven eläi A. I. Kottina: ”Pahad ol’d’he ned voded. Ken käveli d’ougįil Kaskezaspei Kaleigehe, se muštab, mise dorogad rüunas oli äi koumįid. Möhemba kaikid pan’d’he maha bratskijaha koumaha.
Minįile puuttihe i posadlaižed eläjad. Kaik Kaleigen eläjad mušttaze necida aigad, i nikonz ii unohtagoi. Äjad puuttihe minįile: ken-se kol’, ken-se däi invalidan”.
Siš aigaspei proidįi äi vozid. Ken-se om d’o kolnu, ken-se om ravaz. Kazdaze vunukad. Ken-se eläb sid’ tähassai, ken-se om lähtnu edahan. No kaik min’orad, ken om proidnu ningoman dügedan elon, kaikušti mušttaze ičeze norid vozid. Mitte ii olnuiž hiil düged elo, sil aigal oli äi hiväd. Om mida muštatelda. Hö teht’he kaiken, mi oli hiiden väges, mise hiiden lapsil, vunukoil i pravunukoil elo oliiž paremb, mi hiil. Kaikuččel ristitul om ičeze elo-oza i se pidab proitta ninga, mise oliiž mida muštta i starinoita norile.
Šuutarves 27. kül’mkud vodel 1993 školan pertiš aveitihe memorial’nįjan loudan enččiden min’orįiden muštoks. Kaik nened min’orad openzihe kursįil neciš pertiš.
Necile praznikale tul’d’he enččed min’orad lidnaspei i Vepsan volostin posadįišpei. Praznikan lopus klubas mäni koncert, tod’he čajud kalitįideke. Vasttihe vanhad sebranikad, oli mida muštta, starinoita. Erasil nägihe kündled sil’miš. Ühtes äjan proittihe. Hö ol’d’he lujas nored. A nece om kerdan igas. Memorial’nįi loud oli tehtud Ordas, Kaleiges. Naku lopihe-ki minun muštlosed voinan polhe.
Voinan lapsed oma toižed lapsed. Vändod, bobaižed ol’d’he toižed. Front mäni päliči miide posadįiš. Kaikutte päiv oli täuz’ holid da miččid-se varastusid. Voinan aigan äjil bat’ad, vanhembad velled, dedoid ol’d’he riktud vai kadonuded. A mamad rat’he kolhozįiš homesespäi öhossai den’gita i lebuta, mise kazvatada i sötta miid. Iisa lüuta ningomid sanįid, mise spasiboita miide mamįid.
Konz voin lopihe, rahvaz usktihe, mise uuz’ elo liineb paremb. No ei kaikušti mänob muga, kut sina tahtįid. Elo ii tehnuze kebnembaks. Oli äi toižid dügedusid. Mina ajoin opendusele lidnha. Ii proidnu äi aigad i mina perdimįi tagaze. Kolhozan elo oli düged. Siš om kird’utadud äi častuškoid, muštatesid.
Mö kaik eläm ühtes kožmuses i kaičem ičeze tradicijoid i veroid.
Tänämbei Šuutarves om koume horad: vepsän rahvahan hor, veteranoiden hor i lapsiden hor.
Om vepsän etnografine muzei, rindal siižub Tučinįide pert’, kudamb oli todut Mägelpäi. Neciš pertiš voinan aigan oli partizanįide štab. Šuutarvehe tuloba rahvaz erazvuiččišpei sijišpei, kacuba, kut mö eläm. Käveltaze bratskijale koumale, kus om pandud maha 45 saldatad, kudambid riktihe voinan aigan.
Muzejas om äi kird’aižid heimolaižišpei, kudambiden saldatad ol’d’he riktud miide mal.
Kezal vodel 1990 Šuutarves kerazihe kaik min’orad. Kaikile oli ohvot mända Liza Popovan koumale. Hän kol’ lujas noren. Oli miting. Veteranad tod’he änikoid hänen koumale. Kluban rindal oli pandud palatk, kuspei haiži soldatįide kašal. Stolovajan radnikad pašttihe kalitįid, vatruškįid, kurnikįid... Kaik veteranad-min’orad ol’d’he kut kodiš. Hö pagištihe, mušteltet’he nenid vozid i divihe, kut hö, mugomad nored, void’he tehta ningoman dügedan azz’an.
Veteranad spasiboit’he praznikan tegijoid kucundas i sanutihe äi lämid sanįid veteranoiden horale siš, mise ičeze pajil hö tod’he kaikile hiväd mel’t.
Vepsäks kändi Ol’ga Mironova