диалектные тексты
средневепсский диалект
Информант: Карпов Никанор Леонтьевич, г.р. 1897, место записи: Ладва (Ladv), Подпорожский р-н, Ленинградская обл.
Язык и народ: тексты и комментарии, (2002), с. 68-69
– Mahtad-ik sinä puzud tehta?
– Ka, tohespei tehlin’ puzuižed da kašlid da vuu stupn’ad.
– Kut otad tohen?
– Mäned da koivuspei viičel röskeidad, punotad ümbri koivus i sarg lähteb. Kaika vet’ ii lähte, kezou lähteškandeb. Kämin käčule da tukhu sidon vicoil’ i kod’he ton. Kodiš sargoit’ tegen da kuvadan kašlin’.
– Äjak toht tarbiž kašlihe?
– Surhe ka äi, a pen’he ka vähemb. Pen’he paned polhe kahesa sargad da toižhe kahesa, a surhe pad i nel’toštküme. Ezmäi teged ühten polen, sid’ kerdoidad, kahthe kerdha tehtas, ezmäi kuvadad, sid’ kerdoid'. Tohen čoman polen paned kuvates südäimehepei, a pälpei-se vouged. Möst kerdoid ka vouktou krepišket’he, kaks’ sargad päleti tuleb. Stupn’aha kahesa sargašt’ pad, kandan kätes vuu kaks’ sargad ližadad.
– A virzud kut kuvatas?
– Virzuid' en kuvadelend, tatam ka kuvadeli virzuid’, a min’a en mahta. Eduu pidiba virzuid’, a nügüde ii pidagoi.