библейские тексты (переводные)
Uz’ Zavet, (2006), с. 192-193; Evangelii Lukan mödhe. Iisusan töd jerusalimas 19:28-21:4. 20.
9Iisus pagiži möst rahvahale i sanui necen ozoitezstarinan: «Mez’ ištuti vinpusadun, andoi sen kortomaha vinmarjan kazvatajile i ajoi pit’käks aigaks neciš maspäi.
10Ičeze aigan hän oigenzi käskabunikan vinmarjan kazvatajidennoks, miše hö andaižiba hänele dol’an sadunsatusespäi. No hö peksiba käskabunikan i oigenziba händast sigäpäi pal’hal kädel. 11Siloi ižand oigenzi toižen käskabunikan. Vinmarjan kazvatajad peksiba händast-ki, huigenzoitiba i oigenziba sigäpäi pal’hal kädel. 12Hän oigenzi völ koumanden käskabunikan, no sidä-ki hö löiba verhesai i küksiba sigäpäi.
13„Midä minä tegeškanden? – meleti vinpusadun ižand. „Minä oigendan sinna minun armhan poigan. Konz hö nägištaba händast, ka tedan, heile linneb huiged koskta händast. 14No ku vinmarjan kazvatajad nägištiba poigan, ka hö pagižeškanziba kesknezoi: „Hänele jäb kaik ižandaspäi. Tulgat, rikkam poig, i hänen tatan ma linneb meiden! 15Hö küksiba händast vinpusaduspäi i rikoiba.»
«Midä vinpusadun ižand nügüd’ tegeb heile?» küzui Iisus. 16«Hän tuleb i rikob nenid vinmarjan kazvatajid i andab vinpusadun toižile.»
«Ei, ei!» – kidasti rahvaz sen kulištades. 17Iisus kacui rahvahaze i sanui: «Midä siloi oma nene Pühiden Kirjutusiden sanad?
– Kivi, kudamban sauvojad taciba laptaha,
om nügüd’ päkivi.
18Kaikutte, ken lankteb neche kivehe, se murendase, i kenen päle nece kivi lankteb, sidä mäzötab.»
19Käskištonopendajad i ülembaižed papid tahtoiba tabata Iisusad necil aigal, no hö varaižiba rahvast. Hö el’genziba, miše Iisus necil ozoitezstarinal sanui heiden polhe.