библейские тексты (переводные)
Uz’ Zavet, (2006), с. 206-208; Evangelii Lukan mödhe. Iisusan surm i eläbzumine 22:1-24:53. 24.
13Necil-žo päiväl kaks’ openikoišpäi astuiba külähä, kudamban nimi oli Emmaus, kunasai oli kuz’kümne stadijad Jerusalimaspäi. 14Hö pagižiba kesknezoi kaikes, midä oli tehnus. 15Konz hö pagižiba i küzeliba kesknezoi, Iisus iče läheni heihe i läksi heidenke. 16No heiden sil’mäd oliba kuti sogenuded, hö ei tundištanugoi händast. 17Iisus küzui heil: «Miš tö pagižet? Mikš tö olet pahoiš meliš?» 18Toine heišpäi, kudamban nimi oli Kleopa, sanui: «Sinä-k oled Jerusalimas üksjaine kaikiš sinna tulnuzišpäi, ken ei teda, midä sigä om nenil päivil tehnus?» 19«A mi om tehnus?» – Iisus küzui. Hö sanuiba: «Ka se, mi om tehnus Iisusale Nazaretaspäi. Nece mez’ oli Jumalan sanankandai, vägev sanoiš i tegoiš Jumalan i kaiken rahvahan edes. 20Meiden ülembaižed papid i valdanpidäjad andoiba sudida händast surmale i nagloita händast ristha. 21No mö panim ičemoi nadejad sihe, miše hän oli se, kudamb andab valdan Izrail’ale. I nece völ ei ole kaik. Tämbei om jo koumanz’ päiv, konz kaik nece tegihe, 22a nügüd’ erased naižed meiden sebraspäi sanuiba meile čudon. Aigoiš homendesel hö kävuiba kaumale, 23no ei löudnugoi hänen hibjad. Konz hö pördihe, ka sanuiba: heile ozutihe angelad i sanuiba, miše Iisus om eläb. 24Erased meišpäi mäniba kaumale i löuziba sigä kaiken muga, kut naižed oliba sanunuded. Iisusad hö ei nähnugoi.»
25Siloi Iisus sanui heile: «Voi teid meletomid i el’getomid! Kut hilläs tö uskot kaikehe sihe, midä Jumalan sanankandajad oma pagižnuded! 26Ei-ik muga Messiale pidi-ki mokitas i tulda ičeze hoštoteshe?» 27I zavodides Moisejan i kaikiden Jumalan sanankandajiden kirjutusišpäi, hän sel’genzoiti heile, midä kaikiš Pühiš Kirjutusiš oli sanutud hänen polhe.
28Konz hö oliba jo läz küläd, kuna astuiba, Iisus kuti ozuteli heile, miše tahtoib mända edemba, 29no hö seižutiba händast i sanuiba: «Jä meidenke. Zavodib jo ehttuda.» Ninga hän mäni heidenke pert’he i jäi sinna. 30Konz hän oli heidenke sömäs, hän oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen heile. 31Siloi heiden sil’mäd avaižihe, i hö tundištiba händast. No necen aigan hän jo kadoi heiden sil’mišpäi. 32Hö sanuiba toine toižele: «Kut ei hüpähtanugoi meiden südäimed rindhišpäi, konz hän tel pagiži meidenke i openzi meid, kut el’geta Pühid Kirjutusid!»
33Sid’-žo hö libuiba stolan tagapäi, läksiba matkha i pördihe Jerusalimha. Sigä oliba nene üks’toštkümne apostolad i toižed, ked oliba heiden sebraspäi, 34i hö sanuiba: «Ižand todeks om eläbzunu! Hän ozutihe Simonale.» 35Sid’ nene kaks’ openikad mugažo starinoičiba, midä tel oli tehnus i kut hö oliba tundištanuded Iisusan, konz hän lohkaiži leibän.