библейские тексты (переводные)
Uz’ Zavet, (2006), с. 252-254; Evangelii Joannan mödhe. 17.
17 Neniden sanoiden jäl’ghe Iisus libuti sil’mäd taivhaze i sanui: «Tatam, aig om tulnu. Korgenzoita arvos ičeiž Poig, miše sinun Poig-ki korgenzoitaiži arvos sindai. 2Sinä oled andnu kaikid mehid hänen valdha, miše hän andaiži igähižen elon kaikile, kudambid oled hänele andnu. 3I igähine elo om siš, miše hö tundeba sindai, üksjaižen todesižen Jumalan, i händast, kudamban oled oigendanu, Iisusan Hristosan. 4Minä olen korgenzoitnu sindai arvos necen man päl, olen tehnu lophusai sen radon, kudamban käskid minei tehta. 5Tatam, nügüd’ sinä korgenzoita mindai arvos sinunno, korgenzoita sil korktal arvol, kudamb minai oli sinunno edel mirun tegendad. 6Minä olen avaidanu sinun nimen mehile, kudambid sinä valičid miruspäi i andoid minei. Hö oliba sinun, i sinä andoid heid minei. Hö oma elänuded sinun sanoiden mödhe 7i tedaba nügüd’, miše kaik, midä oled minei andnu, om tulnu sinuspäi. 8Kaik ned sanad, kudambad sinä oled andnu minei, minä olen sanunu heile, i hö oma otnuded nene sanad südäimehe. Nügüd’ hö todeks tedaba, miše minä olen tulnu sinunnopäi, i uskoba, miše sinä oled mindai oigendanu.
9Minä loičen heiden poles. Minä en loiče necen mirun kaikiden mehiden poles, vaiše neniden poles, kudambid sinä oled minei andnu, sikš ku hö oma sinun. 10Kaik, mi om minun, om sinun, i kaik, mi om sinun, om minun, i minun korged arv om tulnu sil’mnägubale heiš.
11Minä jo en ole mirus, no hö oma mirus, a minä tulen sinunnoks. Pühä Tat, kaiče heid ičeiž nimel, heid, kudambid oled minei andnu, miše hö oližiba üks’, muga kut mö-ki olem üks’. 12Konz minä olin heidenke mirus, kaičin heid sinun nimel, heid, kudambid sinä oled minei andnu. Minä olen kaičenu heid, i ni üks’ heišpäi ei kadond, vaiše se, kudambale pidi kadoda, miše tegižihe Pühiden Kirjutusiden mödhe.
13Nügüd’ minä tulen sinunnoks. Sanun necen, ku völ olen mirus, miše minun ihastuz täutaiži heid. 14Minä olen andnu heile sinun sanad, i nece mir kandab vihan heiden päle, sikš miše hö ei olgoi miruspäi, muga kut minä-ki en ole miruspäi. 15Minä en pakiče, miše sinä otaižid heid miruspäi, no miše kaičižid heid pahaspäi. 16Hö ei olgoi miruspäi, muga kut minä-ki en ole miruspäi. 17Tege heid pühikš ičeiž todel. Sinun sana om tozi. 18Muga kut sinä oled oigendanu mindai mirhu, muga minä-ki oigenzin heid mirhu. 19Heiden täht minä andan ičtain sinun käzihe, miše hö-ki andaižihe sinun käzihe toden kal’t.
20Minä en loiče vaiše heiden poles, no mugažo neniden poles, kudambad heiden sanoiden kal’t uskoba minuhu. 21Minä loičen, miše hö kaik oližiba üks’, ninga kut sinä, Tatam, oled minus i minä sinus, miše hö-ki oližiba meiš kuti üks’, i mir uskoiži, miše sinä oled oigendanu mindai.
22Sen korktan arvon, kudamban sinä oled andnu minei, olen minä andnu heile, miše hö oližiba üks’, ninga kut mö sinunke olem üks’. 23Ku minä olen heiš, i sinä oled minus, siloi hö oma kogonaz üks’, i mir el’gendab, miše sinä oled oigendanu mindai i oled armastanu heid muga, kut mindai.
24Tatam, minä tahtoin, miše ned, kudambid oled minei andnu, oližiba minunke sigä, kus minä olen. Sigä hö nägištaba minun korktan arvon hoštotesen, kudamban sinä oled andnu minei, sikš miše oled armastanu mindai edel mirun tegemišt. 25Tozioiged Tatam, mir ei tunde sindai, no minä tunden, i nene, kudambad oma tägä, tedaba, miše sinä oled oigendanu mindai. 26Minä olen avaidanu heile sinun nimen i avaidaškanden völ edemba-ki, miše armastuz, kudambal sinä oled mindai armastanu, püžuiži heiš, i minä püžuižin heiš.»