младописьменный подкорпус
публицистические тексты
Kodima. № 8, (2009), Vera Mednikova, Pondlaižen vepsän kul’turan muzejan radnik
Vepsän kul’turan muzei om tehtud Pondlal 2007. voden lopus. Neciš muzejas om ozutadud vepsän rahvahan elod, midä ratihe ende, miččid oli veroid,, kut kazvatadihe lapsid.
Vepsläižed pidiba živatoid, kalatiba, kävuiba mecha, semenziba da nitiba heinäd. Mecnikad paniba mecživatoile kläpsoid. Ižandad saskenziba kalad verkoil, merežil i merdaižil. Kävutihe mecha suriden meršidenke. Meršid oli tehtud tohespäi, niiš voi kandišta kalad, sen’t, bolad da garblod. Penikaižiš meršižiš akaižed kandišiba sömäd heinäntegole, a lapsed kävuiba mecha. Kodiš, tanhal pidetihe äi živatoid: lehmid, vazoid, sigoid, heboid, lambhid. Heboile ombeltihe šornikad( sbrujan) vallästusen. Kaikuččel hebol oli ičeze vallästuz. Lambhid jöttihe puižiš kartoišpäi.
Pöudol kazvatadihe rugišt, kagrad, ozrad, pölvast. Pöudoi künttihe adroil. Heinän nittihe Voilahtes vitakehil, a Pondlal nittihe lituukal. Nitud puhtastadihe.
Pertiš oli ende, da om nügüd’-ki sur’ päč. Neciš päčiš emagad paštaba pirgoid, tegeba longin. Sömlaudal seižub samvar. I se nugüd’-ki čomitab muzejan pertid. Pavarič i härkin kävutoittihe ei vaiše emägad; niid ottihe sajan obr’adaha. Neičukaine tahtoi lähtta mehele ženihkon taga – pani sömlaudale pavaričan, ei tahtoind lähtta mehele – pani härkmen.
Staučaižid, latkoid, padaoi tehtihe savespäi. Pertiš, saumas oli jumalaine. Kätte oli riputadud bibule. Bibu oli tehtud koivuspäi. Kor’ bibuspäi heitihe ei lophusai, sikš ku se muga kaiči vagahašt last. Kätte kattihe emagan lepkel, miše hond ristit ei traviži last. Neičukaižed seičemendel vodel zavodiba kezerta langad ühtes mamoidenke da baboidenke, a prihaižed radoiba tatoidenke da vanhembiden vellidenke mecas da pöudoil.
Surembas muzeihonuses om pandud vitrinad. Vitrinoiš voib nägištada kaičendtätüižid. Käzipaikad om tehtud pölvhan langaspäi. Käzipaikoid levitadihe kevädel lumele päivinkale, miše ned tegižihe vauktembaks. Pautnasižed sobad silitadihe val’kal. Ombeltihe kodiš kengid, sapkoid, naglaižid niihe ajoiba habaspäi. Tehtihe kengid tohespäi-ki. Kodiš kataidihe valencoid. Sen täht oliba puižed kuvad
Neičukaižed kävuiba besedale kožlidenke. Kakuččel neičukaižel oli ičeze kožal’. Akaižed pidiba sobišpäi sarafonoid, jupkid, vanhembad emagad pidiba mustembid fartukoid, a norembad čomembid.
Muzejas om äi erazvuiččid kirjoid. Kaik kirjad om todud Petroskoišpäi. Kävub muzeiha”Kodima”-lehtez-ki. Muzejas om meiden pirdajan kuvid. Nece pirdai om Mihail Fillipovič Gerasimov. Hän eläb kezal Prangatištos, Kujas.
Muzejaha kävub lapsid-ki. Opendam heid tehta tätüižid, paštta pirgaižid, tehta latkoid, kut tehliba meiden mamad da babad.
Ekskursijad muzejaha oma kut venän muga vepsän-ki kelel. Mö tegem kaiken, miše vepsläine kul’tur eläiži meiden mal.